Joka vuosi arviolta joukkueiden lähes parisen sataa matkailu- paketti- ja henkilöautoa ajaa vaihtopaikalta toiselle, sukkuloiden yöpymispaikkojen ja vaihtopaikkojen väliä - sekä ensin tietysti reitin alkuun ja lopuksi päätepisteestä takaisin, kuka minnekin.
Esimerkiksi Tyrskyviuhtojien vuosittainen SM-kilometrimäärä on yleensä jossain 2500-3500km välillä, mikä on kahdesta neljään kertaa melottujen kilometrien määrä (1-2 kajakkia x n. 540 km vuonna 2010). Kun kilometrit kerrotaan osallistuvien joukkueiden määrällä, saadaan tulokseksi varsin hurja vuosittainen kokonaislukema, joka on lähes sama kuin matka kuuhun.
Laskelman perustana esitetyt luvut perustuvat Suomi Meloo - organisaation verkkosivuilta poimittuihin tietoihin, keskusteluihin eri ihmisten kanssa sekä omiin arvioihin. Ne ovat epätarkkoja ja itse laskelmakin yksinkertaisuudessaan lähinnä suuntaa antava. Myös kokonaiskilometrien vuosittainen maksimivaihtelu lienee tapahtuman historian aikana helposti 10-15% tai enemmän, reitin pituuden ja joukkueiden määrän vaihtelun takia.
Lopputuloksen kokoluokka on kuitenkin oikein, ja herättänee -toivottavasti- luontoa ja sen puhtautta arvostavan melojan mielessä vähintäänkin hiukan epämukavalta tuntuvia ajatuksia sinänsä hienoon ja ympäristöystävälliseen harrastukseen liittyvistä kokonaisvaikutuksista.
Jonain kauniina päivänä ennen vuosisadan loppua autot liikkuvat tuuli- ja aurinkosähkön tms. aidosti päästöttömästi tuotetun uusiutuvan energian voimin. Sitä odotellessa, voisiko Suomi Meloo - tapahtumassa ajettuja kilometrejä / tuotettuja päästöjä merkittävästi vähentää joillain keinoin jo lähivuosina?
1 kommentti:
Voitaisiin myös ajatella, että Suomi Meloo innostaa ihmisiä isompaan määrään melomista ja myöhemmät melontaretket ovat sitten todennäköisesti vähemmillä autokilometreillä.
Toinen tapa ajatella, on että moni melontaretki alkaa jostain kotirantaa kauemmalta ja niihinkin siirtyminen tuo autokilometrejä.
Mutta totta kyllä, kilometrejä siinä tulee autoihinkin. Ja se ei ole ympäristöystävällistä. Mutta täysin vihreä ei nykymaailmassa voi olla ja Suomi Meloo on varmasti skaalan vihreämmästä päästä.
Itse Suomi Meloon kilometrejä voisi tietysti pienentää pitämällä melonta lähempänä suurinta osaa melojista. Tämä ei kuitenkaan tukisi tavoitetta näyttää Suomen vesistöjä suomalaisille melojille myöhempää retkeilyä ja matkailua varten. Toinen tapa olisi pitää yhtä tukikohtaa, josta tehdä melontalenkkejä - tätä Suomi Meloo kokeili 90-luvun lopulla Jyväskylän seudulla, ja jäi kertaluontoiseksi kokeiluksi - etenemisen fiili ilmeisesti jäi puuttumaan.
Lähetä kommentti